Akillesjänne poikki - yhden harrastekiekkoilijan kuntoutumistarina

Tämä oli huono idea, en päässyt omin voimin ylös. VIIKKO TOIPILAANA Tänään tulee kuluneeksi viikko porrastreenistä. Pääosin fiilikset ovat olleet hyvät. Näitä sattuu ja tässä ei surkuttelut mitään auta. Nyt lepoa oma aikansa ja sitten kuntouttamaan jänne kuntoon, huolella. Välillä silti on harmittanut että jääkiekkokausi jää nyt todennäköisimmin kokonaan välistä, mitään ei oikein pysty tekemään ja säälittää vaimo koska hän joutuu päivätöiden lisäksi pitämään myös kodin kunnossa. Se on muuten kumma että jos reilu viikko sitten minulta olisi kysytty "Haluaisinko kuukauden maata sohvalla ja katsella NETFLIXiä ja pelata pleikkaria?" en varmaan olisi epäröinyt hetkeäkään. Nyt kun tälläinen mahdollisuus on totisinta totta, ei sieltä oikein huvita mitään katsoa. Aamupäivät ovat menneet köllöttelyn ja jumppaamisen merkeissä, muutamana päivänä olen pelannut pleikkarilla Metro: Exodus-peliä. Olen myös aamupäivisin käynyt pienellä kävelyllä jaksamisen mukaan (pieni kävely =

ASIOIDEN HOITELUA Seuraavana aamuna pojat lähtivät mökille, vaimo töihin ja minä jäin koirien kanssa kotiin. Ajatuksena oli saada tänne kotiin apua lastenhoitajan muodossa. Netti auki ja vaihtoehtoja selvittelemään. Perhepalvelun soittoajat olivat jo menneet, päätin ottaa yhteyttä palveluesimieheen ja muutamaa puhelua myöhemmin olinkin jo juttusilla perhepalveluiden vastaavan työntekijän kanssa. Perhepalvelut avustavat tilanteessa maksamalla meille palvelusetelin arvoltaan 27e/h 4h per päivä ja saisimme itse valita vaana.fi-palvelusta sopivan palveluntuottajan. Alkuun tämä vaikutti hyvältä ratkaisulta; täällä kotona kävisi joku auttelemassa poikien aamupalan ja puuhaisi muutenkin aamupäivän heidän kanssaan. Iltapäivä jäisi minun kontolle yksin. Tätä illemmalla vaimon kanssa tuumailtiin. Itse olin huolissani neljästä tunnista joka jäisi vielä minun itse hoidettavaksi; nuoremmalla kun saattaa hätä yllättää missä vain ja keppien kanssa kulkeminen olikin osoittautunut ajateltua raskaamm

Olen 34-vuotias perheellinen mies. Yli vuoden päivät on mennyt koti-iskänä kahdelle pienelle pojalle, nuorempi niistä nyt alle 3-vuotias ja vanhempi ei vielä esikouluiässä sekään. Vaimo käy töissä ja seuraa meille myös pitää kotosalla kaksi koiraa (Putte-kääpiösnautseri ja Tikli-lapinkoira). Oma päivätyöni on erityislasten parissa ja hoitovapaan loppuminen oli suunniteltu vuoden 2019 lokakuun loppuun. Suosittelen ns. isi-vuotta jokaiselle perheenisälle, en hetkeäkään vaihtaisi pois Kesällä 2019 kävi niinkuin joka kesä aikasemminkin. Hedonistiset mieltymykset veivät vallan ja harrastekiekkokauden päätyttyä liikunta väheni merkittävästi ja ruokavalio muuttui kesäisemmäksi . Huhtikuun ja heinäkuun välillä painoa kertyi salakavalasti miltei 15 kiloa lisää. Kuten joka kesä, elokuussa alkaa valmistautuminen tulevaan kauteen ja paino on yleensä melko kevyellä treenillä (metsähölkkäilyä muutaman kerran viikossa, pidempiä kävelylenkkejä koiran kanssa) sekä ruokavalion muutoksilla pudonnut h