Viikko akillesjänteen katkeamisesta ja pojat lähti päiväkotiin

Tämä oli huono idea,
en päässyt omin voimin
ylös.

VIIKKO TOIPILAANA
Tänään tulee kuluneeksi viikko porrastreenistä. Pääosin fiilikset ovat olleet hyvät. Näitä sattuu ja tässä ei surkuttelut mitään auta. Nyt lepoa oma aikansa ja sitten kuntouttamaan jänne kuntoon, huolella.

Välillä silti on harmittanut että jääkiekkokausi jää nyt todennäköisimmin kokonaan välistä, mitään ei oikein pysty tekemään ja säälittää vaimo koska hän joutuu päivätöiden lisäksi pitämään myös kodin kunnossa.

Se on muuten kumma että jos reilu viikko sitten minulta olisi kysytty "Haluaisinko kuukauden maata sohvalla ja katsella NETFLIXiä ja pelata pleikkaria?" en varmaan olisi epäröinyt hetkeäkään. Nyt kun tälläinen mahdollisuus on totisinta totta, ei sieltä oikein huvita mitään katsoa. Aamupäivät ovat menneet köllöttelyn ja jumppaamisen merkeissä, muutamana päivänä olen pelannut pleikkarilla Metro: Exodus-peliä. Olen myös aamupäivisin käynyt pienellä kävelyllä jaksamisen mukaan (pieni kävely = 50m kadun päähän ja takaisin).

Olen myös vuosia sitten tutustunut mindfullness-juttuihin yövuoroja tehdessäni ja oppinut sitä kautta aika hyvin nauttimaan tilanteista jolloinka ei tarvitse tehdä yhtään mitään ja keskittämään mielen siihen. Nythän niitä tilanteita riittää. En ehkä sanoisi harjoitteitani mindfullnessiksi, ehkä enemmänkin lazyfullnessiksi. Mutta sukulaisia ovat kuitenkin.

Muutamana iltana onkin käynyt mukavasti ja on tullut kaveri autolla käymään ja ollaan pistäydytty jossakin. 1.iltana pögöllä ja eilen illalla harrastekiekkojoukkueen (Mailajoket) Cpt. Liukkonen tuli ranskanpatongillaan hakemaan minut KalPan A-nuorten kauden avausotteluun. Jääkiekko on aina kivaa ja burgerit kanssa. Kiitoksia vaan vierailijoille!

Mulla on aina ollut pientä taipumusta lohturuokailuun ja nyt pitää olla tarkkana ettei syö liikaa, kaikenlaiset herkut kyllä pyörii mielessä. Varsinkin illalla olisi mukava tilailla pizzaa ja massaman-curryä. Yhtäaikaa. Joka ilta.

KUNTOUTUMINEN
Jalassahan on ruennut olemaan jotakin elonmerkkejä muutama päivä sitten. Pohjelihas on sytkähdellyt ja kantapäässä tuntuu välillä kiristävää tunnetta. Ja toissapäivänä huomasin että saan liikutettua jalkapöytää muutaman millin alaspäin (huomasin vasta KYS:llä viikko sitten jalkaa ultratessa että hetkinen, minähän en saa liikutettua jalkapöytää alaspäin). Että kaipa siellä jalassa jotakin tapahtuu. Eilen sain postissa kutsun KYS:lle ortopedille sekä kipsausmestarille ensi viikon keskiviikoksi. Mitä muualta olen lueskellut, olisi lottovoitto saada se klipseillä kiinnitettävä ortoosi, jonka saisi pois. Olisi kiva käydä saunassa.

Jostakin syystä samaan aikaan pohkeen nytkähtelyjen kanssa jalkaan on myös alkanut koskemaan. Ensimmäiset viisi päivää meni aikalailla kivuitta, mutta nyt varsinkin öisin tuntuu unen läpi että pohje jollakin tavalla kramppaa ja että jalasta vetäisi suonta. Tämä tunne aina herättää unesta, mutta sitten jalassa ei tunnukaan sen kummempaa. Päiväsaikaan huomaa kyllä kun särkylääkkeen vaikutus loppuu. Ei nyt mitenkään toimintakykyä alentavaa kipua mutta ärsyttävää kuitenkin.

Jumppahommia olen tehnyt ohjeen mukaan ja vähän enemmän kuin on kehotettu. En varsinaisesti ota erillistä jumppatuntia, vaan teen liikkeitä samalla kun katselen telkkaria tai esimerkiksi lonkan ojennuksia muutaman aina kun nousee jalkeille.

PÄIVÄKOTI

Vaimo jäi alkuviikoksi pitämään palkallisia vuosilomia, se oli iso apu. Maanantaina hän soitteli varhaiskasvatuspalveluihin ja kuinkas ollakaan, pojille oli tilaa päiväkodissa jonneka olivat muutenkin lokakuun lopussa menossa. Muutama päivä tutustumista takana ja tänäaamuna pojat kapusivat pyörävaunun kyytiin ja lähtivät ensimäiseen päiväkotipäivään äitinsä viemänä. Vanhempaa pojista meinasi päiväkodin alku vähän harmittaa, mutta sama harmitus olisi ollut edessä sitten myöhemmin.

Nyt olen toipilaana kotona kahden koiran kanssa, jotka vaimo lenkittää aamulla ennen töihinlähtöä.

Eipä tässä nyt varmaan muuta. Jos sitä siirtyisi ulkoportaalle istuskelemaan. Seurailemaan auringonnousua ja sitä kun perhoset nussii.