Tapaturma: akillesjänne poikki
Olen 34-vuotias perheellinen mies. Yli vuoden päivät on mennyt koti-iskänä kahdelle pienelle pojalle, nuorempi niistä nyt alle 3-vuotias ja vanhempi ei vielä esikouluiässä sekään. Vaimo käy töissä ja seuraa meille myös pitää kotosalla kaksi koiraa (Putte-kääpiösnautseri ja Tikli-lapinkoira). Oma päivätyöni on erityislasten parissa ja hoitovapaan loppuminen oli suunniteltu vuoden 2019 lokakuun loppuun. Suosittelen ns. isi-vuotta jokaiselle perheenisälle, en hetkeäkään vaihtaisi pois
Kesällä 2019 kävi niinkuin joka kesä aikasemminkin. Hedonistiset mieltymykset veivät vallan ja harrastekiekkokauden päätyttyä liikunta väheni merkittävästi ja ruokavalio muuttui kesäisemmäksi. Huhtikuun ja heinäkuun välillä painoa kertyi salakavalasti miltei 15 kiloa lisää.
Kuten joka kesä, elokuussa alkaa valmistautuminen tulevaan kauteen ja paino on yleensä melko kevyellä treenillä (metsähölkkäilyä muutaman kerran viikossa, pidempiä kävelylenkkejä koiran kanssa) sekä ruokavalion muutoksilla pudonnut hyvää vauhtia, sen suurempia hätäilemättä.
Kerkesin jo kahdesti käymään jäillä ja pelaaminen ei koskaan aikaisemmin ollut tuntunut näin hyvältä ja kevyeltä, ainakaan kymmeneen vuoteen. Pitkään rasittaneet polvikivut olivat poissa ja keho tuntui muutenkin hyrräävän kuin nuorena.
Torstaina 22.8. olin päivällisen jälkeen lenkittänyt koirat hölkäten metsässä ja lenkin lopuksi tein jo tavaksi tullutta porrastreeniä n. 200m päässä kotoa (tasajaloin kyykystä sekä yhdellä jalalla). Portaat ovat lyhyet, n. 6 leveämpää askelmaa olevat kakkosnelosesta tehdyt rappuset erään konkurssiin menneen työpajan parkkipaikan reunalla.
Tasajalkaa muutaman kerran ylös, sen jälkeen vasemmalla ja lopuksi oikealla. Oikealla jalalla en päässyt portaiden ylös asti. Jo hetkeä aikaisemmin ajattelin "Meneepäs nyt nopsaan ja kevyesti" loikkia vasemmalla jalalla tehdessäni. Portaiden puolessa välissä yksi loikka jäi lyhyeksi; vain varpaan kärjet ylsivät portaiden reunalle. Oikea jalka lipesi portaanreunalta vauhdilla ja tulin rähmälleni portaille. Kaatuessa oikean jalan pohkeessa tuntui kuin olisin sähköiskun saanut. Arvioin hetken tilannetta maasta käsin, silmämääräisesti jalka näyttäisi olevan paikallaan mutta pohkeessa oli todella kumma tunne. Nousin ylös ja oikea jalka tuntui olevan nilkasta alaspäin jotenkin ihmeellisen vetelä.
Lenkille ei tietenkään sattunut puhelinta mukaan joten ei muuta kuin lonttasemaan parisataa metriä kohti kotia. Matkalla tuumailin että nyt taisi mennä jotakin pahemman kerran, niin löysältä nilkka tuntui. Kotiportailta soitto KYS:in päivystykseen. Sieltä sairaanhoitaja kehoitti välttämään jalan liikuttelua ja tulemaan päivystykseen välittömästi taksilla. Vaimo ystävällisesti toi repun sekä vaihtopaidan, reppuun juomista ja kännykän laturin.
Vielä tässäkään vaiheessa jalkaan ei juurikaan sattunut, olinko sitten shokissa vai lihakset vielä lenkin jäljiltä kuumana. Taksimatkan aikana (n.10min) alkoi sitten kipu jollaista en ole ennen kokenut. Ei nyt kovuusasteikoltaan pahin, mutta todella häiritsevä ja pakottava tunne pohkeessa ja nilkassa.
KYS:llä taksikuski auttoi minut pyörätuoliin ja tuuppasi ilmoittautumisautomaatille, johonka avukseni tuli sairaanhoitaja. Triagehoitaja arvioi akillesjänteen "Ehkä menny poekki, enpähä ossoo tarkemmin sannoo, kuoppa tässä tuntuupi" klo. 18.50 ja siirsi minut kirurgian osastolle. Hoitajan puristelu jänteen kohdalta teki tolkuttoman kipeää kahdesta kohtaa; hiukan kantapään yläpuolelta sekä pohjelihaksen alapuolelta. Triagehoitaja myös antoi minulle ensihätään 600mg buranan sekä 1g parasetamolin.
Kirralla tuntui olevan aika seesteistä, olin osastolla ainoa sänkypotilas lähes koko ajan; ilmeisesti kaikki asiakkaat olivat toimenpiteessä. Lääkäri kävi jalkaani kurkkaamassa, tunnusteli jänteen, veti mustekynällä nilkkaan merkillisen viivan ja tuumasi "Akilles poikki, röntgen ja ultra. Koskeeko?" vastasin "Kyllä" ja sain kipuun vielä oxynormin joka teki olotilan varsin huolettomaksi.
Kello 21.55 jalasta oli otettu RTG sekä olin käynyt ultrassa ja diagnoosin varmistui: katkennut akillesjänne. Tässävaiheessa homma rupesi realisoitumaan itsellekin. Että nyt sitä linkataan viikkotolkulla keppien kanssa, kiekkokausi jää pelaamatta ja mitenkähän sitä lasten kanssa pärjää kotona?
Hetkeä myöhemmin lääkäri kävi keskustelemassa hoitomuodoista ja aika ehdoitta saneli hoitomuodoksi konservatiivisen hoidon. Jalka kipsataan ja jänne kiinnittyisi siinä itsekseen paikalleen. Paranemista kontrolloidaan ortopedin toimesta n. 2 viikon kuluttua tapaturmasta.
Jalkaan sain etupuoleisen kipsin joka on sidoksella kiinnitettynä jalkaan kiinni. Kipsi alkaa penikkalihaksen yläreunasta ja loppuu varpaisiin ja on noin 5cm leveä.
Kotiin lähdin taksilla ja olin linkuttamassa ulkorappuja ylös joskus varttia vailla yksitoista yöllä. Mukaan KYS:ltä sain jumppaohjeet jalkaa varten, reseptin vatsansuojalääkkeelle sekä 600mg buranalle ja 1g parasetamolille ja lisäksi lääkärin kirjoittaman 2kk sairaslomapaperin.
Kesällä 2019 kävi niinkuin joka kesä aikasemminkin. Hedonistiset mieltymykset veivät vallan ja harrastekiekkokauden päätyttyä liikunta väheni merkittävästi ja ruokavalio muuttui kesäisemmäksi. Huhtikuun ja heinäkuun välillä painoa kertyi salakavalasti miltei 15 kiloa lisää.
Kuten joka kesä, elokuussa alkaa valmistautuminen tulevaan kauteen ja paino on yleensä melko kevyellä treenillä (metsähölkkäilyä muutaman kerran viikossa, pidempiä kävelylenkkejä koiran kanssa) sekä ruokavalion muutoksilla pudonnut hyvää vauhtia, sen suurempia hätäilemättä.
Kerkesin jo kahdesti käymään jäillä ja pelaaminen ei koskaan aikaisemmin ollut tuntunut näin hyvältä ja kevyeltä, ainakaan kymmeneen vuoteen. Pitkään rasittaneet polvikivut olivat poissa ja keho tuntui muutenkin hyrräävän kuin nuorena.
 |
| Kohtalon lenkki |
Tasajalkaa muutaman kerran ylös, sen jälkeen vasemmalla ja lopuksi oikealla. Oikealla jalalla en päässyt portaiden ylös asti. Jo hetkeä aikaisemmin ajattelin "Meneepäs nyt nopsaan ja kevyesti" loikkia vasemmalla jalalla tehdessäni. Portaiden puolessa välissä yksi loikka jäi lyhyeksi; vain varpaan kärjet ylsivät portaiden reunalle. Oikea jalka lipesi portaanreunalta vauhdilla ja tulin rähmälleni portaille. Kaatuessa oikean jalan pohkeessa tuntui kuin olisin sähköiskun saanut. Arvioin hetken tilannetta maasta käsin, silmämääräisesti jalka näyttäisi olevan paikallaan mutta pohkeessa oli todella kumma tunne. Nousin ylös ja oikea jalka tuntui olevan nilkasta alaspäin jotenkin ihmeellisen vetelä.
Lenkille ei tietenkään sattunut puhelinta mukaan joten ei muuta kuin lonttasemaan parisataa metriä kohti kotia. Matkalla tuumailin että nyt taisi mennä jotakin pahemman kerran, niin löysältä nilkka tuntui. Kotiportailta soitto KYS:in päivystykseen. Sieltä sairaanhoitaja kehoitti välttämään jalan liikuttelua ja tulemaan päivystykseen välittömästi taksilla. Vaimo ystävällisesti toi repun sekä vaihtopaidan, reppuun juomista ja kännykän laturin.
 |
| Kotirappusilla taksia odottamassa |
KYS:llä taksikuski auttoi minut pyörätuoliin ja tuuppasi ilmoittautumisautomaatille, johonka avukseni tuli sairaanhoitaja. Triagehoitaja arvioi akillesjänteen "Ehkä menny poekki, enpähä ossoo tarkemmin sannoo, kuoppa tässä tuntuupi" klo. 18.50 ja siirsi minut kirurgian osastolle. Hoitajan puristelu jänteen kohdalta teki tolkuttoman kipeää kahdesta kohtaa; hiukan kantapään yläpuolelta sekä pohjelihaksen alapuolelta. Triagehoitaja myös antoi minulle ensihätään 600mg buranan sekä 1g parasetamolin.
 |
| Viivan kohdalla trauma |
Kello 21.55 jalasta oli otettu RTG sekä olin käynyt ultrassa ja diagnoosin varmistui: katkennut akillesjänne. Tässävaiheessa homma rupesi realisoitumaan itsellekin. Että nyt sitä linkataan viikkotolkulla keppien kanssa, kiekkokausi jää pelaamatta ja mitenkähän sitä lasten kanssa pärjää kotona?
Hetkeä myöhemmin lääkäri kävi keskustelemassa hoitomuodoista ja aika ehdoitta saneli hoitomuodoksi konservatiivisen hoidon. Jalka kipsataan ja jänne kiinnittyisi siinä itsekseen paikalleen. Paranemista kontrolloidaan ortopedin toimesta n. 2 viikon kuluttua tapaturmasta.
Jalkaan sain etupuoleisen kipsin joka on sidoksella kiinnitettynä jalkaan kiinni. Kipsi alkaa penikkalihaksen yläreunasta ja loppuu varpaisiin ja on noin 5cm leveä.
 |
| Kotona taas |
KYS:llä sain mielestäni erinomaista hoitoa alusta loppuun, terveiset vaan sinne!
Kotosalla pientä iltapalaa ja koettelemus väsytti melkolailla joten vaimon kanssa ei kovin kauaksi aikaa jääty kuhertelemaan. Kipsi elmukelmulla suojaan ja suihkuun saunajakkaralle istumaan. Aika epävarmaa keikkumista se 1.kerralla oli, mutta sain kuitenkin hiet pestyä pois. Aamulla vaimo lähti töihin normaalisti ja poikien kanssa olikin sovittu jo aikaisemmin mökille lähtö mummon ja ukin kanssa ilman äitiä ja isää joten sen kummempia erityisjärjestelyjä ei vielä tässä vaiheessa tarvittu.
Kommentit
Lähetä kommentti