KOLME VIIKKOA ILMAN ORTOOSIA Kolmisen viikkoa sitten tapasin KYS:llä fysioterapeutin sovitusti ja ortoosi jäi sille reissulle. Sain luvan kävellä hissukseen, muutamia jumppaohjeita ja myös luvan käydä uima-altaassa varovasti. Kantapäähän laitettiin kaksi kantakiilaa kenkään jänteen kiristystä keventämään. Seuraava fysioterapeutin kontrolli oli kahden viikon kuluttua. Ensimmäinen viikko ilman ortoosia oli MAHTAVAA. Ei enää isoa pölkkyä jalassa vaan pystyi köpöttelemään omat kengät jalassa minne halusi. Vapautta seuraa aina myös vastuu, muutaman kerran jalka säikäytti pahemman kerran. Kerran astuessa päkijän alle jäi lauta ja kantapää jäi selkeästi alemmas, säikähdin todellakin että jänne katkesi uudestaan. Mutta tästä jalka kuitenkin vertyi muutamassa sekunnissa takaisin liikkuvaksi. Toisella kerralla jalka tarttui sisällä matonkulmaan ja sama säikäytys. Ensimmäisen viikon jälkeen kuitenkin todellisuus on alkanut iskeä: käveleminen on hidasta taapertamista josta selkä ja polvet kipe
Tekstit
"Askel kerrallaan" muistutan itseäni
5 VIIKKOA VAMMAUTUMISESTA Aikamoinen loppukesä ja syksy tässä on ollut. Onpahan oppinut itsestänikin jotakin uutta. Tosiaan. Jalka oli 2 viikkoa etupuoleisessa kipsissä, sen jälkeen sain ortoosin jonka kanssa kävelin n. viikon kepeillä. Sitten aloin vaan kaatumaan ortoosin päälle ja luotin sen kestävän minun painon, ja kestihän se. Pari viikkoa sitten kävin taas KYS:llä sovitusti kipsimestaria tapaamassa ja sain toisen (samanlaisen) ortoosin jalkaan, josta nilkan lukitus on vapautettu 0-30'. Lisäksi sain kantalapun ortoosiin pohjalle. Lähtiessä suosittelivat pari päivää totuttelemaan keppien kanssa, en ole keppejä kohta tosiaan kuukauteen mukanani kantanut. Liikkuminen onnistuu ihan kivasti tämän "nilkasta avatun" ortoosin avulla, vaikka aikamoista köpöttelyähän tämäkin on. Huomaan väsyväni todella paljon pidemmillä kävelyrupeamilla, myös henkisesti. Muutaman kilometrin jälkeen kun alkaa koko ylävartalo huutamaan hoosiannaa lenkkaamisen vuoksi (selässä ja polve
Ortoosi jalkaan ja menoksi.. melkein
ELÄMÄÄ ORTOOSIN KANSSA 4.9.2019 oli päivä jota kaksi viikkoa odotin; Ortopedi tarkistaisi jalan ja saisinko kipsin pois kahden viikon jälkeen. No näinhän sinä kävi ja sain tilalle ortoosin ja luvan varata jalalle tuntemuksien mukaan. Kipsi pois Ensituntuma kahden viikon roikottamisen jälkeen Nyt saan jalan pois ortoosista ja esimerkiksi pestyä sen liinalla tai suihkulla jos pystyy suihkussa istumaan ilman ortoosia. Kaikenlaiset kolaukset ja kolhut ilman ortoosia ovat vaaranpaikka joten saunomisen ilman ortoosia lääkäri vielä toistaiseksi kielsi. Uusi tapaaminen ortopedian teknikon kanssa sovittiin muutaman viikon päähän, jolloin ortoosin plantaarifleksiota vapautetaan 20 asteen kulmasta 0 - 30 asteen kulmaan. Toivottavasti kävely sitten helpottaisi jos ortoosin tulee vähän liikkumavaraa Lopulta ortoosin saaminen oli jopa pienoinen pettymys. Toki oli mahtavaa että pystyin seisomaan kahdella jalalla ja kädet vapautuivat muihin asioihin, mutta pidemälle matkalle tar
Seesteistä ja konservatiivista
Kauppahallissa VETTÄ SILLAN ALLA Päivät kuljeskelee ohitse omalla painollaan. Pojat tietenkin ottivat päiväkodista jonkun flunssapöpön viimeviikolla ja ovat olleet eilen ja tänään toipilaina kotona mummon hoivissa. Huomenna varmaan jo päiväkotikunnossa ainakin vauhdista päätellen. Omat päivät menevät melko rauhallisissa merkeissä jumppaillen, koiralle lelua heittäen ja sohvalla köllötellen. Joka päivä käyn jossakin kodin ulkopuolella, edes 100m päässä vanhemman pojan kanssa juoksentelemassa. Taisiis se juoksee läheistä nurmirinnettä ylös ja alas kun minä köllöttelen nurmikolla. Semmoisia ne rikkonaiset Saabit kuulemma ovat. Lauantaina käytiin perheen kanssa taas kaupungilla, huomasin että kävelykunto- ja tekniikka on parantunut roimasti. Täytyy vaan rohkeasti "kaatua" ojennetuille sauvoille ja painovoima sitten keikauttaa kehon sauvojen päälle ja askeleen verran eteenpäin. Lauantaina oli myös joukkueen vähän myöhästynyt päätösiltama paikallisessa oluttuvassa. Hyvält
Viikko akillesjänteen katkeamisesta ja pojat lähti päiväkotiin
Tämä oli huono idea, en päässyt omin voimin ylös. VIIKKO TOIPILAANA Tänään tulee kuluneeksi viikko porrastreenistä. Pääosin fiilikset ovat olleet hyvät. Näitä sattuu ja tässä ei surkuttelut mitään auta. Nyt lepoa oma aikansa ja sitten kuntouttamaan jänne kuntoon, huolella. Välillä silti on harmittanut että jääkiekkokausi jää nyt todennäköisimmin kokonaan välistä, mitään ei oikein pysty tekemään ja säälittää vaimo koska hän joutuu päivätöiden lisäksi pitämään myös kodin kunnossa. Se on muuten kumma että jos reilu viikko sitten minulta olisi kysytty "Haluaisinko kuukauden maata sohvalla ja katsella NETFLIXiä ja pelata pleikkaria?" en varmaan olisi epäröinyt hetkeäkään. Nyt kun tälläinen mahdollisuus on totisinta totta, ei sieltä oikein huvita mitään katsoa. Aamupäivät ovat menneet köllöttelyn ja jumppaamisen merkeissä, muutamana päivänä olen pelannut pleikkarilla Metro: Exodus-peliä. Olen myös aamupäivisin käynyt pienellä kävelyllä jaksamisen mukaan (pieni kävely =
Asioiden hoitelua ja tilanteen realisoituminen
ASIOIDEN HOITELUA Seuraavana aamuna pojat lähtivät mökille, vaimo töihin ja minä jäin koirien kanssa kotiin. Ajatuksena oli saada tänne kotiin apua lastenhoitajan muodossa. Netti auki ja vaihtoehtoja selvittelemään. Perhepalvelun soittoajat olivat jo menneet, päätin ottaa yhteyttä palveluesimieheen ja muutamaa puhelua myöhemmin olinkin jo juttusilla perhepalveluiden vastaavan työntekijän kanssa. Perhepalvelut avustavat tilanteessa maksamalla meille palvelusetelin arvoltaan 27e/h 4h per päivä ja saisimme itse valita vaana.fi-palvelusta sopivan palveluntuottajan. Alkuun tämä vaikutti hyvältä ratkaisulta; täällä kotona kävisi joku auttelemassa poikien aamupalan ja puuhaisi muutenkin aamupäivän heidän kanssaan. Iltapäivä jäisi minun kontolle yksin. Tätä illemmalla vaimon kanssa tuumailtiin. Itse olin huolissani neljästä tunnista joka jäisi vielä minun itse hoidettavaksi; nuoremmalla kun saattaa hätä yllättää missä vain ja keppien kanssa kulkeminen olikin osoittautunut ajateltua raskaamm
Tapaturma: akillesjänne poikki
Olen 34-vuotias perheellinen mies. Yli vuoden päivät on mennyt koti-iskänä kahdelle pienelle pojalle, nuorempi niistä nyt alle 3-vuotias ja vanhempi ei vielä esikouluiässä sekään. Vaimo käy töissä ja seuraa meille myös pitää kotosalla kaksi koiraa (Putte-kääpiösnautseri ja Tikli-lapinkoira). Oma päivätyöni on erityislasten parissa ja hoitovapaan loppuminen oli suunniteltu vuoden 2019 lokakuun loppuun. Suosittelen ns. isi-vuotta jokaiselle perheenisälle, en hetkeäkään vaihtaisi pois Kesällä 2019 kävi niinkuin joka kesä aikasemminkin. Hedonistiset mieltymykset veivät vallan ja harrastekiekkokauden päätyttyä liikunta väheni merkittävästi ja ruokavalio muuttui kesäisemmäksi . Huhtikuun ja heinäkuun välillä painoa kertyi salakavalasti miltei 15 kiloa lisää. Kuten joka kesä, elokuussa alkaa valmistautuminen tulevaan kauteen ja paino on yleensä melko kevyellä treenillä (metsähölkkäilyä muutaman kerran viikossa, pidempiä kävelylenkkejä koiran kanssa) sekä ruokavalion muutoksilla pudonnut h