Asioiden hoitelua ja tilanteen realisoituminen
ASIOIDEN HOITELUA
Seuraavana aamuna pojat lähtivät mökille, vaimo töihin ja minä jäin koirien kanssa kotiin. Ajatuksena oli saada tänne kotiin apua lastenhoitajan muodossa. Netti auki ja vaihtoehtoja selvittelemään. Perhepalvelun soittoajat olivat jo menneet, päätin ottaa yhteyttä palveluesimieheen ja muutamaa puhelua myöhemmin olinkin jo juttusilla perhepalveluiden vastaavan työntekijän kanssa. Perhepalvelut avustavat tilanteessa maksamalla meille palvelusetelin arvoltaan 27e/h 4h per päivä ja saisimme itse valita vaana.fi-palvelusta sopivan palveluntuottajan. Alkuun tämä vaikutti hyvältä ratkaisulta; täällä kotona kävisi joku auttelemassa poikien aamupalan ja puuhaisi muutenkin aamupäivän heidän kanssaan. Iltapäivä jäisi minun kontolle yksin.
Tätä illemmalla vaimon kanssa tuumailtiin. Itse olin huolissani neljästä tunnista joka jäisi vielä minun itse hoidettavaksi; nuoremmalla kun saattaa hätä yllättää missä vain ja keppien kanssa kulkeminen olikin osoittautunut ajateltua raskaammaksi. En pääse kulkemaan yli 40m matkaa ilman jonkunlaista lepotaukoa istualtaan. Lisäksi palveluntarjoajien tuntitaksa oli 32e/h ja siitä ylöspäin, joten itselle jäisi maksettavaa vähintään 5e/h neljä kertaa päivässä viitenä päivänä viikossa. Näitä asioita pohtiessa mietittiin että pojat joka tapauksessa olisivat aloittamassa päivähoidon kahden kuukauden kuluttua joten sovittiin että maanantaina soitellaan ja kysellään kaupungin varhaiskasvatuspalveluista voisiko pojat päästä johonkin päivähoitopaikkaan hyvinkin pikaisella aikataululla. Meidän perheessä ei ole ollut autoa kahteen vuoteen, joten viikonlopuna ajan jännitettiin kovin minnekä Kuopion kaupunki mahdollisesti osoittaisi päivähoitopaikan seuraavalle kahdelle kuukaudelle. Lokakuun lopusta eteenpäin pojille on jo sovittu päivähoitopaikka muutaman kilometrin päässä olevaan päiväkotiin. Päivähoitolaskurin mukaan poikien täysiaikainen päiväkotiin meno olisi huomattavasti halvempaa kuin 20h/viikko lastenhoitaja kotona.
Lisäksi vaimoa kotiin töistä odotellessani soittelin KELA:lle, kerroin tilanteesta ja kyselin mitä tässä nyt pitäisi tehdä. Keskeytyykö hoitovapaa, mitä tukea mahdollisesti saan seuraavat 2kk jne. Kelalta selvisi että minulla on mahdollisuus anoa sairauspäivärahaa vuoden 2017 tulojen perusteella. Tämähän kuulosti hyvälle, tulotaso nousisi huristen. Ei muuta kuin nettipalvelu auki, hakemus sisään ja valokuva sairauslomatodistuksesta hakemuksen liitteeksi.
Talousasiat ovat askarruttaneet aika paljonkin, sillä olemme lähdössä jouluna kahdeksi viikoksi reissuun ja tästä matkastakin on vielä sievä pompsi maksamatta. Monet matkaan liittyvät asiat oli budjetoitu maksettavaksi minun palkkatuloistani töiden alettua alkutalvesta.
TILANTEEN REALISOITUMINEN
Perjantaina iltapäivällä olin jo pitkästynyt sisällä kötöstelemiseen ja ajattelin lähteä piipahtamaan lähikaupassa jotakin tsippailemassa. Kauppa on noin 200m päässä kotiovelta. Ei muuta kuin kenkä jalkaan, hattu päähän ja menoksi. Kotiovelta kadulle ja pääsin etenemään parikymmentämetriä ja terveen jalan reisilihakset alkoivat huutaa hoosiannaa, kädet olivat väsyneet ja oli pakko vetäytyä takaisin kotiin. Kylläpä ärsytti. Huomasin nopeasti että "keppikävely" on tekniikkalaji ja tuli reuhattua turhaan ponnistamalla jalalla itsenään eteenpäin, mutta silti kehosta löytyi yllättävän paljon uusia lihaksia jotka ilmoittivat olemassaolostaan kivun muodossa.
Lauantaina poikien kotiuduttua mökkireissulta tuumailtiin että käydään kaupungilla ihmettelemässä ruokafestaria ja apteekissa muutenkin. Päätin olla välittämättä lihasten väsymisestä ja lähdin 200m päähän bussipysäkille loikkimaan taistelutahtoa puhkuen n. 25min ennen bussin lähtöä. Onneksi matkan varrella sattui olemaan penkki kerrostalon pihassa jonneka pääsin istuskelemaan ja kuivailemaan hikeä. Hyvä treeni! Pysäkille pääsin reilusti ennen bussin lähtöaikaa ja kaupungilla löytyikin sopivia istumapaikkoja miltei parinkymmenen metrin välein.
Kotiin palattuani olin täysin poikki, muutaman tunnin aikana käveylä sauvoilla tuli noin kilometri.
Kotihommissa huomasin että parhaat housut ovat kylmempänä päivänä Fjällravenin reisitaskuhousut joista saa nilkkaresorin nappikiinnityksellä todella löysälle. Lämpimämpänä päivänä pidän cargo-shortseja. Nämä ovat siinä mielessä todella näppärät kun taskuihin saa sullottua kaikkea tarpeellista kahvitermarista lähtien.
Meidän koti on 20-luvulla rakennettu kaksikerroksinen paritalo. Kesällä kuuma ja talvella kylmä, mutta kuitenkin paras paikka maan päällä. Paitsi jos katkaiset akillesjänteen. Jo ulko-ovella odottavat ensimmäiset rappuset ja puulattia on aika liukas sauvojen kumiseokselle.
Makuuhuoneet sijaitsevat yläkerrassa melko jyrkkien ja 180 astetta kääntyvien portaiden päässä. Ensimmäisenä iltana taisin mennä portaat enemmän tai vähemmän nelivedolla ylös ja yöllä vaimoni talutti minut alakertaan käymään WC:ssä. Seuraavina päivinä kokeilin mitä mielenkiintoisimpia tekniikoita päästä portaat ylös ja mikään ei tuntunut toimivan. Ei muuta kuin YouTube auki ja asiaa opiskelemaan. Löytyikin muutama hyvä opetusvideo keppikävelystä tasaisella sekä myös vinkkejä portaissa kulkemiseen. Videot olivatkin ns. kotimaista tekoa. Tuottajana oli minua hoitava taho, KYS. Ehkä torstai-iltana olisi ollut kiva mainita näistä, tai lisätä maininta jumppaohje-lomakkeeseen. Ymmärrän kyllä myös että ensiavussa ei ihan kaikkea kerkeä potilaalle opettamaan, sairaalasta lähtiessä en nimittäin ihmeemmin perehdytystä kyynärsauvakävelyyn saanut. Lisään ne videot tähän alle:
Yleisiä ohjeita kyynärsauvakävelystä:
https://www.youtube.com/watch?v=warLQiJwhQc
Kyynärsauvakävely portaissa (ylös & alas)
https://www.youtube.com/watch?v=fMTnbrdPb5k
Viikonlopun aikana kokonaiskuva omasta toimintakyvystä realisoitui aika hyvin. Lasten kanssa puuhaaminen jää melkein istumahommien tasolle ja kodinhoidollisissa askareissa menee tolkuttoman pitkä aika. Myös pitkät jalkeillaoloajat tuntuvat aiheuttavan melko infernaalista turvotusta kipsatun jalan varpaissa joten aika usein on myös saatava jalka koholle.
Sunnuntaina ulkoiluvuorossa oli läheinen leikkipuisto tapaturmapaikan vieressä. Tällä kertaa apuvälineeksi kyynärsauvojen lisäksi löytyi kellarista vanha jakkara, jota vaimo pääosin kantoi. Kipsin suojaksi oikeaan jalkaan keksin laittaa meidän lapinkoiran tuunaaman vanhan KEEN:in nilkkurimallisen vaelluskengän pahimmilta sotkuilta suojaamaan. Puistoreissulla oma rajaallisuus tuli taas vastaan kun nuoremalla pojista isompi hätä yllätti ja vaimo rupesi siinä avustamaan. Samaan aikaan vanhempi pojista kiipesi uuteen kiipeilytelineeseen (puisto on juuri remontoitu!) ja tuumasi korkealla ettei osaa itse sieltä alas. Eipä siinä paljoa muuta voinut tehdä kun opastaa että joko samaa kautta alas mistä kiipesitkin tai sitten odottelet siellä korkealla rauhassa että äiti tulee auttamaan..
Muista apuvälineistä senverran että yläkerrassa minulla öisin on käytössä kannellinen virtsapullo. Alkuun se tuntui vähän hassulta lasketella sängyn reunalta menemään pulloon mutta kyllä se aina portaissa unentokkurassa reuhaamisen voittaa. Vaimo ystävällisesti tätä pulloa on sitten tyhjennellyt ja pessyt. Olen erittäin kiitollinen hänelle avusta, tuesta ja jaksamisesta.
Seuraavana aamuna pojat lähtivät mökille, vaimo töihin ja minä jäin koirien kanssa kotiin. Ajatuksena oli saada tänne kotiin apua lastenhoitajan muodossa. Netti auki ja vaihtoehtoja selvittelemään. Perhepalvelun soittoajat olivat jo menneet, päätin ottaa yhteyttä palveluesimieheen ja muutamaa puhelua myöhemmin olinkin jo juttusilla perhepalveluiden vastaavan työntekijän kanssa. Perhepalvelut avustavat tilanteessa maksamalla meille palvelusetelin arvoltaan 27e/h 4h per päivä ja saisimme itse valita vaana.fi-palvelusta sopivan palveluntuottajan. Alkuun tämä vaikutti hyvältä ratkaisulta; täällä kotona kävisi joku auttelemassa poikien aamupalan ja puuhaisi muutenkin aamupäivän heidän kanssaan. Iltapäivä jäisi minun kontolle yksin.
Tätä illemmalla vaimon kanssa tuumailtiin. Itse olin huolissani neljästä tunnista joka jäisi vielä minun itse hoidettavaksi; nuoremmalla kun saattaa hätä yllättää missä vain ja keppien kanssa kulkeminen olikin osoittautunut ajateltua raskaammaksi. En pääse kulkemaan yli 40m matkaa ilman jonkunlaista lepotaukoa istualtaan. Lisäksi palveluntarjoajien tuntitaksa oli 32e/h ja siitä ylöspäin, joten itselle jäisi maksettavaa vähintään 5e/h neljä kertaa päivässä viitenä päivänä viikossa. Näitä asioita pohtiessa mietittiin että pojat joka tapauksessa olisivat aloittamassa päivähoidon kahden kuukauden kuluttua joten sovittiin että maanantaina soitellaan ja kysellään kaupungin varhaiskasvatuspalveluista voisiko pojat päästä johonkin päivähoitopaikkaan hyvinkin pikaisella aikataululla. Meidän perheessä ei ole ollut autoa kahteen vuoteen, joten viikonlopuna ajan jännitettiin kovin minnekä Kuopion kaupunki mahdollisesti osoittaisi päivähoitopaikan seuraavalle kahdelle kuukaudelle. Lokakuun lopusta eteenpäin pojille on jo sovittu päivähoitopaikka muutaman kilometrin päässä olevaan päiväkotiin. Päivähoitolaskurin mukaan poikien täysiaikainen päiväkotiin meno olisi huomattavasti halvempaa kuin 20h/viikko lastenhoitaja kotona.
Lisäksi vaimoa kotiin töistä odotellessani soittelin KELA:lle, kerroin tilanteesta ja kyselin mitä tässä nyt pitäisi tehdä. Keskeytyykö hoitovapaa, mitä tukea mahdollisesti saan seuraavat 2kk jne. Kelalta selvisi että minulla on mahdollisuus anoa sairauspäivärahaa vuoden 2017 tulojen perusteella. Tämähän kuulosti hyvälle, tulotaso nousisi huristen. Ei muuta kuin nettipalvelu auki, hakemus sisään ja valokuva sairauslomatodistuksesta hakemuksen liitteeksi.
Talousasiat ovat askarruttaneet aika paljonkin, sillä olemme lähdössä jouluna kahdeksi viikoksi reissuun ja tästä matkastakin on vielä sievä pompsi maksamatta. Monet matkaan liittyvät asiat oli budjetoitu maksettavaksi minun palkkatuloistani töiden alettua alkutalvesta.
TILANTEEN REALISOITUMINEN
Perjantaina iltapäivällä olin jo pitkästynyt sisällä kötöstelemiseen ja ajattelin lähteä piipahtamaan lähikaupassa jotakin tsippailemassa. Kauppa on noin 200m päässä kotiovelta. Ei muuta kuin kenkä jalkaan, hattu päähän ja menoksi. Kotiovelta kadulle ja pääsin etenemään parikymmentämetriä ja terveen jalan reisilihakset alkoivat huutaa hoosiannaa, kädet olivat väsyneet ja oli pakko vetäytyä takaisin kotiin. Kylläpä ärsytti. Huomasin nopeasti että "keppikävely" on tekniikkalaji ja tuli reuhattua turhaan ponnistamalla jalalla itsenään eteenpäin, mutta silti kehosta löytyi yllättävän paljon uusia lihaksia jotka ilmoittivat olemassaolostaan kivun muodossa.
 |
| Bussipysäkillä |
Kotiin palattuani olin täysin poikki, muutaman tunnin aikana käveylä sauvoilla tuli noin kilometri.
Kotihommissa huomasin että parhaat housut ovat kylmempänä päivänä Fjällravenin reisitaskuhousut joista saa nilkkaresorin nappikiinnityksellä todella löysälle. Lämpimämpänä päivänä pidän cargo-shortseja. Nämä ovat siinä mielessä todella näppärät kun taskuihin saa sullottua kaikkea tarpeellista kahvitermarista lähtien.
Meidän koti on 20-luvulla rakennettu kaksikerroksinen paritalo. Kesällä kuuma ja talvella kylmä, mutta kuitenkin paras paikka maan päällä. Paitsi jos katkaiset akillesjänteen. Jo ulko-ovella odottavat ensimmäiset rappuset ja puulattia on aika liukas sauvojen kumiseokselle.
 |
| Rappuset yläkertaan |
Makuuhuoneet sijaitsevat yläkerrassa melko jyrkkien ja 180 astetta kääntyvien portaiden päässä. Ensimmäisenä iltana taisin mennä portaat enemmän tai vähemmän nelivedolla ylös ja yöllä vaimoni talutti minut alakertaan käymään WC:ssä. Seuraavina päivinä kokeilin mitä mielenkiintoisimpia tekniikoita päästä portaat ylös ja mikään ei tuntunut toimivan. Ei muuta kuin YouTube auki ja asiaa opiskelemaan. Löytyikin muutama hyvä opetusvideo keppikävelystä tasaisella sekä myös vinkkejä portaissa kulkemiseen. Videot olivatkin ns. kotimaista tekoa. Tuottajana oli minua hoitava taho, KYS. Ehkä torstai-iltana olisi ollut kiva mainita näistä, tai lisätä maininta jumppaohje-lomakkeeseen. Ymmärrän kyllä myös että ensiavussa ei ihan kaikkea kerkeä potilaalle opettamaan, sairaalasta lähtiessä en nimittäin ihmeemmin perehdytystä kyynärsauvakävelyyn saanut. Lisään ne videot tähän alle:
Yleisiä ohjeita kyynärsauvakävelystä:
https://www.youtube.com/watch?v=warLQiJwhQc
Kyynärsauvakävely portaissa (ylös & alas)
https://www.youtube.com/watch?v=fMTnbrdPb5k
Viikonlopun aikana kokonaiskuva omasta toimintakyvystä realisoitui aika hyvin. Lasten kanssa puuhaaminen jää melkein istumahommien tasolle ja kodinhoidollisissa askareissa menee tolkuttoman pitkä aika. Myös pitkät jalkeillaoloajat tuntuvat aiheuttavan melko infernaalista turvotusta kipsatun jalan varpaissa joten aika usein on myös saatava jalka koholle.
Sunnuntaina ulkoiluvuorossa oli läheinen leikkipuisto tapaturmapaikan vieressä. Tällä kertaa apuvälineeksi kyynärsauvojen lisäksi löytyi kellarista vanha jakkara, jota vaimo pääosin kantoi. Kipsin suojaksi oikeaan jalkaan keksin laittaa meidän lapinkoiran tuunaaman vanhan KEEN:in nilkkurimallisen vaelluskengän pahimmilta sotkuilta suojaamaan. Puistoreissulla oma rajaallisuus tuli taas vastaan kun nuoremalla pojista isompi hätä yllätti ja vaimo rupesi siinä avustamaan. Samaan aikaan vanhempi pojista kiipesi uuteen kiipeilytelineeseen (puisto on juuri remontoitu!) ja tuumasi korkealla ettei osaa itse sieltä alas. Eipä siinä paljoa muuta voinut tehdä kun opastaa että joko samaa kautta alas mistä kiipesitkin tai sitten odottelet siellä korkealla rauhassa että äiti tulee auttamaan..Muista apuvälineistä senverran että yläkerrassa minulla öisin on käytössä kannellinen virtsapullo. Alkuun se tuntui vähän hassulta lasketella sängyn reunalta menemään pulloon mutta kyllä se aina portaissa unentokkurassa reuhaamisen voittaa. Vaimo ystävällisesti tätä pulloa on sitten tyhjennellyt ja pessyt. Olen erittäin kiitollinen hänelle avusta, tuesta ja jaksamisesta.
 |
| Potilas ja lähihoitaja |
Kommentit
Lähetä kommentti