KOLME VIIKKOA ILMAN ORTOOSIA
Kolmisen viikkoa sitten tapasin KYS:llä fysioterapeutin sovitusti ja ortoosi jäi sille reissulle. Sain luvan kävellä hissukseen, muutamia jumppaohjeita ja myös luvan käydä uima-altaassa varovasti. Kantapäähän laitettiin kaksi kantakiilaa kenkään jänteen kiristystä keventämään. Seuraava fysioterapeutin kontrolli oli kahden viikon kuluttua.
Ensimmäinen viikko ilman ortoosia oli MAHTAVAA. Ei enää isoa pölkkyä jalassa vaan pystyi köpöttelemään omat kengät jalassa minne halusi. Vapautta seuraa aina myös vastuu, muutaman kerran jalka säikäytti pahemman kerran. Kerran astuessa päkijän alle jäi lauta ja kantapää jäi selkeästi alemmas, säikähdin todellakin että jänne katkesi uudestaan. Mutta tästä jalka kuitenkin vertyi muutamassa sekunnissa takaisin liikkuvaksi. Toisella kerralla jalka tarttui sisällä matonkulmaan ja sama säikäytys. Ensimmäisen viikon jälkeen kuitenkin todellisuus on alkanut iskeä: käveleminen on hidasta taapertamista josta selkä ja polvet kipeytyvät. Kipeä jalka meinaa kokoajan vääntyä osoittamaan sivulle, ja sitä pitää kävellessä tietoisesti kääntää suoraksi. Tämä varmaan johtuu ortoosista, totuin sen kanssa kävelemään jalka sivulle käännettynä. Kävelyn on muutenkin unohtanut aikalailla kokonaan, ja taapertaminen on muutenkin haastavaa koska vammautuneen jalan päkijällä ei oikein voi ponnistaa kävellessä.
Toisella fysioterapeutin tapaamisella KYS:llä katsottiin kävelyhommia kuntoon ja sain lisää jumppaohjeita sekä vihreän jumppanauhan jalan pumppaamiseksi. Fyssarin mukaan kaikki kevyt pumppaava liike on hyväksi jotta aineenvaihdunta jalassa ja etenkin kuntoutuvassa jänteessä parantuu. Olen huomannut että kuntoutuva jalka on varsinkin illalla selkeästi kylmempi kuin toinen, johtunee varmaan vähemmästä aktiviteetista. Oikealla päkijällähän kun en saa ponnistaa juuri lainkaan vieläkään.
Hoitavalla fysioterapeutilla muuten on todellakin väliä, 1.kerralla eräs KYS:n fysioterapeutti lähinnä kertoi jumppaliikkeet, tsekkasi kävelyn ja näytti ovea. Toisella kerralla toinen fysioterapeutti kävi esimerkillisesti läpi minkätakia mitäkin tehdään, kertoi ymmärrettävästi kuntoutumisen vaiheista sekä muutenkin tuntui ottavan huomioon potilaan kysymykset ja ihmettelyt hienosti. Terveisiä vaan KYS:lle ortopedian fyssari Sami Partaselle, suosittelen lämpimästi,
Saatuja jumppaohjeita noudatan orjallisesti, aikaa kun tässä on niin on tullut varmasti tehtyä kolminkertainen määrä verrattuna ohjeeseen. Kipua vasten ei saa tehdä. Uiminen / vesijuoksu on ollut jalalle tosi hyvä, jokaisen uintikerran jälkeen tuntuu että jalka toimii taas paremmin. Olen myös pyrkinyt kävelemään altaassa jalkapohjaa niin että vettä on kaulaan saakka ja saamaan askelkiertoa siellä normaalimmaksi. Lisäksi uimahalleissa on nykyään kosketusnäytöllisiä jumppatelkkareita joista saa tosi hyvän alavartalojumpan ja sen olen kärsinyt tehdä alusta loppuun altaassa vatkaten.
Hoitovapaa minulla loppuisi ensi sunnuntaina, mutta työterveys kirjoitti vielä kuukauden lisää sairaslomaa työni (työskentelen erityislasten kanssa ja työvuoron aikana monenlaista aina sattuu ja tapahtuu) vuoksi. Sitten katsotaan töihinpaluuta mahdollisesti lyhennetyllä työajalla ellei työnantaja pysty tarjoamaan esimerkiksi istumatyötä.
Useat ovat kysyneet ja kauhistelleet että jalka on varmasti kipeä. No ei tämä oikeastaan kyllä ole. Koko vammautumisen aikana kipu on kolme kertaa käynyt (0-10) n.8 kohdalla: puolisen tuntia jänteen katkeamisen jälkeen ja nuo kaksi em. kertaa kun 1.viikolla ilman ortoosia jalkaani kopsauttelin. Muuten kiputunne jalassa on aika pientä. Kyllähän sen väärin askeltaessa toki huomaa että jänne on katkennut, mutta niitä ponnistavia liikkeitä huomaamattaan varoo aika paljon.
Tällähetkellä pystyn kävelemään yhtäjaksoisesti max. 2km lenkin noin 1 - 1.5km/h vauhtia. Rasituksesta jänne kipeytyy kantapäästä lähtien, sekä myös terveen jalan jänne kipeytyy pidemmillä kävelyillä. Fyssarin mukaan tämä on ihan normaalia.
Autoa en uskalla vielä ajaa, kaasua pystyisin kyllä painamaan mutta äkkijarrutustilanteessa jarrupolkimen hakeminen kantapäällä on turhan vaarallista. Muutaman minusta riippumattoman liikenneonnettomuuden kokeneena tiedän että autoillessa kannattaa olla 100% kunnossa :).
Raskainta tässä on varmasti ollut tämä kotosalla kökkiminen. Kyllähän sitä monenlaista mielekästä tekemistä keksii, mutta päivät ovat silti pitkiä. Olen opetellut mm. käyttämään vaimon ompelukonetta ja käyn kirjastossa vähintään kerran viikossa. Lisäksi uimassa olen pyrkinyt käymään muutaman kerran viikossa. Olen huomannut että liika pelaaminen ja TV:n katsominen passivoittaa minua ilta-ajaksi jolloinka pitäisi olla skarppina puuhaamassa lasten kanssa, niin olen sen tietoisesti päiväsaikaan jättänyt vähemmälle. Rytmin olen pyrkinyt pitämään muun perheen kanssa samana, ennen kuutta ylös ja kymmeneltä nukkumaan.. vaikka se yön änärikierros kiinnostaisikin.
Kolmisen viikkoa sitten tapasin KYS:llä fysioterapeutin sovitusti ja ortoosi jäi sille reissulle. Sain luvan kävellä hissukseen, muutamia jumppaohjeita ja myös luvan käydä uima-altaassa varovasti. Kantapäähän laitettiin kaksi kantakiilaa kenkään jänteen kiristystä keventämään. Seuraava fysioterapeutin kontrolli oli kahden viikon kuluttua.
Ensimmäinen viikko ilman ortoosia oli MAHTAVAA. Ei enää isoa pölkkyä jalassa vaan pystyi köpöttelemään omat kengät jalassa minne halusi. Vapautta seuraa aina myös vastuu, muutaman kerran jalka säikäytti pahemman kerran. Kerran astuessa päkijän alle jäi lauta ja kantapää jäi selkeästi alemmas, säikähdin todellakin että jänne katkesi uudestaan. Mutta tästä jalka kuitenkin vertyi muutamassa sekunnissa takaisin liikkuvaksi. Toisella kerralla jalka tarttui sisällä matonkulmaan ja sama säikäytys. Ensimmäisen viikon jälkeen kuitenkin todellisuus on alkanut iskeä: käveleminen on hidasta taapertamista josta selkä ja polvet kipeytyvät. Kipeä jalka meinaa kokoajan vääntyä osoittamaan sivulle, ja sitä pitää kävellessä tietoisesti kääntää suoraksi. Tämä varmaan johtuu ortoosista, totuin sen kanssa kävelemään jalka sivulle käännettynä. Kävelyn on muutenkin unohtanut aikalailla kokonaan, ja taapertaminen on muutenkin haastavaa koska vammautuneen jalan päkijällä ei oikein voi ponnistaa kävellessä.
Toisella fysioterapeutin tapaamisella KYS:llä katsottiin kävelyhommia kuntoon ja sain lisää jumppaohjeita sekä vihreän jumppanauhan jalan pumppaamiseksi. Fyssarin mukaan kaikki kevyt pumppaava liike on hyväksi jotta aineenvaihdunta jalassa ja etenkin kuntoutuvassa jänteessä parantuu. Olen huomannut että kuntoutuva jalka on varsinkin illalla selkeästi kylmempi kuin toinen, johtunee varmaan vähemmästä aktiviteetista. Oikealla päkijällähän kun en saa ponnistaa juuri lainkaan vieläkään.
Hoitavalla fysioterapeutilla muuten on todellakin väliä, 1.kerralla eräs KYS:n fysioterapeutti lähinnä kertoi jumppaliikkeet, tsekkasi kävelyn ja näytti ovea. Toisella kerralla toinen fysioterapeutti kävi esimerkillisesti läpi minkätakia mitäkin tehdään, kertoi ymmärrettävästi kuntoutumisen vaiheista sekä muutenkin tuntui ottavan huomioon potilaan kysymykset ja ihmettelyt hienosti. Terveisiä vaan KYS:lle ortopedian fyssari Sami Partaselle, suosittelen lämpimästi,
Saatuja jumppaohjeita noudatan orjallisesti, aikaa kun tässä on niin on tullut varmasti tehtyä kolminkertainen määrä verrattuna ohjeeseen. Kipua vasten ei saa tehdä. Uiminen / vesijuoksu on ollut jalalle tosi hyvä, jokaisen uintikerran jälkeen tuntuu että jalka toimii taas paremmin. Olen myös pyrkinyt kävelemään altaassa jalkapohjaa niin että vettä on kaulaan saakka ja saamaan askelkiertoa siellä normaalimmaksi. Lisäksi uimahalleissa on nykyään kosketusnäytöllisiä jumppatelkkareita joista saa tosi hyvän alavartalojumpan ja sen olen kärsinyt tehdä alusta loppuun altaassa vatkaten.
Hoitovapaa minulla loppuisi ensi sunnuntaina, mutta työterveys kirjoitti vielä kuukauden lisää sairaslomaa työni (työskentelen erityislasten kanssa ja työvuoron aikana monenlaista aina sattuu ja tapahtuu) vuoksi. Sitten katsotaan töihinpaluuta mahdollisesti lyhennetyllä työajalla ellei työnantaja pysty tarjoamaan esimerkiksi istumatyötä.
Useat ovat kysyneet ja kauhistelleet että jalka on varmasti kipeä. No ei tämä oikeastaan kyllä ole. Koko vammautumisen aikana kipu on kolme kertaa käynyt (0-10) n.8 kohdalla: puolisen tuntia jänteen katkeamisen jälkeen ja nuo kaksi em. kertaa kun 1.viikolla ilman ortoosia jalkaani kopsauttelin. Muuten kiputunne jalassa on aika pientä. Kyllähän sen väärin askeltaessa toki huomaa että jänne on katkennut, mutta niitä ponnistavia liikkeitä huomaamattaan varoo aika paljon.
Tällähetkellä pystyn kävelemään yhtäjaksoisesti max. 2km lenkin noin 1 - 1.5km/h vauhtia. Rasituksesta jänne kipeytyy kantapäästä lähtien, sekä myös terveen jalan jänne kipeytyy pidemmillä kävelyillä. Fyssarin mukaan tämä on ihan normaalia.
Autoa en uskalla vielä ajaa, kaasua pystyisin kyllä painamaan mutta äkkijarrutustilanteessa jarrupolkimen hakeminen kantapäällä on turhan vaarallista. Muutaman minusta riippumattoman liikenneonnettomuuden kokeneena tiedän että autoillessa kannattaa olla 100% kunnossa :).
Raskainta tässä on varmasti ollut tämä kotosalla kökkiminen. Kyllähän sitä monenlaista mielekästä tekemistä keksii, mutta päivät ovat silti pitkiä. Olen opetellut mm. käyttämään vaimon ompelukonetta ja käyn kirjastossa vähintään kerran viikossa. Lisäksi uimassa olen pyrkinyt käymään muutaman kerran viikossa. Olen huomannut että liika pelaaminen ja TV:n katsominen passivoittaa minua ilta-ajaksi jolloinka pitäisi olla skarppina puuhaamassa lasten kanssa, niin olen sen tietoisesti päiväsaikaan jättänyt vähemmälle. Rytmin olen pyrkinyt pitämään muun perheen kanssa samana, ennen kuutta ylös ja kymmeneltä nukkumaan.. vaikka se yön änärikierros kiinnostaisikin.
Kommentit
Lähetä kommentti